Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €
Share |

Alpakan hoito ja käsittely  

Alpakat ovat rauhallisia ja hiljaisia eläimiä. Ne ovat onnellisimpia jos niitä on kolme tai useampi, sillä ne ovat erittäin laumasidonnaisia.
Aitojen ei tarvitse olla hyvin korkeita vaan alpakat kunnioittavat yleensä normaalia lammasaitaa. Alpakoilla ei ole tarve lähteä pois lauman luota vaan aidalla pikemminkin pidetään muut eläimet lauman ulkopuolella. Suosittelemme 150 senttistä verkkoaitaa
jonka silmäkoko pienenee alas mennessä. Etenkin jos sinulle on tulossa vasoja, on
parempi että silmäkoko on pieni etteivät vasat luikahda raoista ja joudu väärälle
puolelle aitaa.

Alpakoita ei tarvitse laittaa useinkaan yöksi sisään mutta jos on kova talvi, kylmää,
sateista ja tuulista on se suositeltavaa. Suomen oloissa alpakka tarvitsee neljäseinäisen suojan. Kesähelteellä alpakan pitäisi myöskin päästä varjoon halutessaan.
Mukavinta alpakalle on elää pihatto olosuhteissa missä ne voivat itse päättää milloin
ovat sisällä ja milloin ulkona. Usein alpakat oleilevat siellä missä niiden ruokaheinätkin
ovat.

Alpakat tykkäävät laiduntamisesta ja keväällä heti kun ensimmäiset paljaat läntit
ilmestyvät maahan, ne yrittävät laiduntaa niissä. Alpakoille olisi erittäin mieluisaa päästä kesäaikaan laitumelle toteuttamaan lajityypillistä laiduntamista mutta ne pitävät myös
puista ja metsiköstä sekä piehtaroimisesta hiekassa tai mudassa sekä köllöttelystä vedessä.

Alpakkaemä kantaa 11 – 11,5 kuukautta ja  synnyttää yhden vasan kerrallaan. Suomen
oloissa synnytykset ajoitetaan usein kesäkauteen jolloin vasojen (joita myöskin kutsutaan nimellä cria) hoitaminen on helpompaa. Vasa syntyy yleensä 6 – 9 kiloisena ja pinkaisee
jaloilleen puolen tunnin sisällä. Alpakkaemät ovat hyviä äitejä ja imettävät crioja melko pitkään.

Usein poikavasat vieroitetaan emästään noin kuuden kuukauden iästä alkaen. Meillä pojat
vieroitetaan hiukan vanhempina perustuen omaan hyvään kokemukseemme. Toki
otamme aina emän kunnon huomioon. Tilallamme pyritään pitämään tyttövasat laumassa
jos emän kunto on hyvä tai emä vierottaa vasan ajoissa ennen seuraavaa synnytystä. Vieroitettava vasa tarvitsee aina kaverin ja sitä ei saa vierottaa yksin.
Vasaa ei myöskään tulisi vieroittaa sen emän viereiseen tarhaan jossa se kaipaa vain
emäänsä kokoajan vaan vasat olisi hyvä vieroittaa niin ettei kontaktia emään ole.

Emiä, hyvin nuoria alpakoita ja ruunia voi usein tarhata samassa tarhassa mutta orit
pidetään aina emistä eri tarhassa. Suositeltavaa on myös että oreja ei tarhata heti emien viereen sillä eläimillä on suuri vietti jatkaa sukua ja mitellä voimiaan. Orit voivat päätyä
emien tarhaan aiheuttaen vahinkoastumisia tai usein tappelevat enemmän näyttääkseen voimiaan emille.

Alpakat syövät kesäkautena pääosin tuoretta heinää ja ruohoa sekä vähän kuivaheinää
ja vitamiini- ja kivennäispellettiä. Talvella alpakat syövät kuivaheinää tai
säilöntäaineetonta säilöheinää sekä vitamiini- ja kivennäispellettiä. Suikaloitua porkkanaa,
omenaa jne voi myös hyvin antaa niille kun ne siihen totutetaan. Oksat ja männynhavut
ja horsmat ja muut kasvit ovat myös hyvin mieleen sekä kesällä kuivatut kerput
talviaikaan.
Pellettinä suosittelemme kamelideille tarkoitettua ruokaa josta alpakat varmasti
saavat tarvitsemansa kivennäiset ja vitamiinit. D-vitamiinin tarve alpakoilla on yleensä
ottaen suurempi kun muilla eläimillä ja yksi hyvä syy siihen on niiden alkuperä joka on Andien vuoristoseudulla.

Alpakat tulee madottaa ja suosittelemme että kakat tutkitettaisiin labrassa säännöllisesti
jotta voidaan kartoittaa matotilannetta. Madotetaan sitten tarpeen vaatiessa eikä vain huvikseen. Alpakan näytteet tulee tutkia erityisellä menetelmällä jotta madot näkyisivät näytteessä. Tavallinen testaaminen ei riitä matojen toteamiseksi vaan voit saada vuodesta toiseen erheellisen tuloksen = ei matoja ja tilanne on oikeasti ihan toinen.

Huacayat keritään joka vuosi ja surit vähintään joka toinen vuosi.
Meillä käyvät ammattikeritsijät joka kevät jotenka kysy ”Kerintäringistä” jos haluat saada eläimesi mukaan kerintärinkiin. Kerinnässä alpakat hampaat lyhennetään tarvittaessa sekä kynnet leikataan. Villat keritään asiallisesti niin että ne on helppo jatkojalostaa. yhden alpakan
kerintä ajallisesti kestää noin 20 minuuttia sisältäen hampaat ja kynnet.

Alpakka ei missään tapauksessa kärsi jos sitä ei talutella jatkuvasti, mutta jos haluat
mahdollisimman helppohoitoisia eläimiä niin luonnollisesti taluttelu silloin tällöin edesauttaa helppoa käsittelyä.



alpakan_hoito_web.jpg

 

Villan käsittely

Alpakan karva on kuuluisaa lämpöominaisuuksiltaan ja siitä ettei se kutita.
Aina sillon tällön kuulee ihmisiltä kuitenkin että he hankkivat juuri siksi alpakan karvasta valmistettuja vaatteita ja yllättäen ne kutittavatkin. Tähän on muutama hyvä syy.
Kaikki alpakan karva ei ole automaattisesti kutittamatonta, jos näin sanotaan niin se ei
ole totta. Kun karvan laatuluokka on "baby alpakka" se hyvin harvoin kutittaa mutta jos
laatu on jotakin muuta, se saattaa hyvinkin kutittaa herkimpiä ihmisiä.
Langan kutittamattomuus on syy miksi tilallamme koemme tärkeäksi analysoida karvanlaatua. 
Lähetämme jokaisen alpakan villanäytteen kerinnän jälkeen kerran vuoteen laboratorioon tutkittavaksi sillä vaiva ja kustannukset siihen ovat mitättömän pienet.
Ennenkuin lähetämme karvat kerhäämöön kehrättäviksi me lajittelemme karvat
niiden ominaisuuksien perusteella emmekä sekoita esim satulavillaa ja jalkakarvoja
sillä alpakan karva menettää tärkeän kutittamattoman ominaisuutensa jo helposti
karkeiden jalkakarvojen ollessa arvokkaan satulavillan seassa.
Lajittelemme karvan sen ominaisuukisen mukaan ja yhdistämme samanväriset mm
"baby alpakka" laatua olevat karvat jolloinka saamme lopputuloksena laadukasta
kutittamatonta "baby alpakka" lankaa.
Jos haluat apuja karvojen testaamiseen niin ota yhteyttä, neuvomme mieluusti.


Alpakan karva kasvaa vuodessa 12 - 25 cm. Yhdestä alpakasta saatava villamäärä
on 3 - 5 kg. Kerinnän yhteydessä villa lajitellaan haluttujen laatujen mukaan.
Meidän tilalla villa lajitellaan kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Satula, alpakan paras osa josta kehrätään hienoa lankaa. Tästä otetaan kerinnän  
    yhteydessä myöskin villanäyte.
2. Kaula ja takapuoli. Osa näistä kuiduista lajitellaan satulavillan kanssa samaan jos
    se on riittävän hienoa, puhdasta ja pitkää.
2. Jalkakarvat. Nämä ovat hyvää materiaalia esimerkiksi huovutukseen tai vaikka koiran
    pedin täytteeksi tai linnunpesään.

Keskimääräinen hukkaprosentti alpakan villan käsittelyssä raakavillasta langaksi on noin 20 – 35%

Villankäsittelyyn meillä on muutama hyvä vinkki, jotta saisit maksimaalisen hyödyn villasta:

  • Ihanteellinen kuidun pituus on 7,5 sentistä 15 senttiin mutta lyhyempääkin voi kehrätä
  • Tee itsellesi villanlajittelupöytä jolle levität tasaisesti villan. Lajittelupöydällä villasta poistetaan karkeat karvat, hyvin likaiset karvat ja niin paljon roskista kun mahdollista sekä ns "second cuts" eli tuplaleikkuut joita joskus syntyy kerittäessä.
  • Ravistele villa voimakkaasti jotta hiekka, pienet roskat ja lyhyet villanpätkät putoavat maahan.
  • Jos laitat villan prosessoitavaksi kehräämöön, pakkaa villa aina kehräämön antamien ohjeiden mukaisesti.

Lähettäessäsi raakavillat kehrättäväksi, tarvitsee sinun kertoa minkälaista lankaa niistä haluat. Selvitä siis ennalta kehräämön kanssa esimerkiksi halutun langan paksuus, tuleeko lanka käsinkudottavaksi vai konekudontaan ja koska kehräämöillä on kerintöjen jälkeen melkoinen kiire, kannattaa samalla sopia villasi mahdollisen kehräämisaikataulun.

Muista että mitä huolellisemmin puhdistat villan, sitä enemmän saat lankana takaisin.  

 

skirting.jpg

 villoja_web.jpg        

 

 

 

 

  villanlajittelupöytä eli "scurting table"

 

 


                                                                     raakavillaa